Lähiruoka todeksi myös julkisella sektorilla

Uudistusten maailmassa uskoin, että lähiruoka olisi kuluneella vaalikaudella muuttunut Pirkanmaan kuntien toiminnoissa normiksi.

Esteeksi on todettu useasti Hankintalaki, tai puutteellinen hankintaosaaminen, tai puutteet erinäisissä laadun määrittelyissä ja siinä, että lopulta hinta on vahvin kriteeri.

Toisaalta olemme kuulleet tarinoita siitä, kuinka lähellä tuotettua multaista perunaa ei pystytä käsittelemään erillään ruoan valmistustiloista. Taasen olettaisi, että olisi syntynyt hankkeita tätäkin kokonaisuutta ratkaisemaan.

Oma kaupunginhallituksemme käsitteli vihreiden ja keskustan tekemää lähiruoka-aloitetta 3.4. ja vastaus oli toki asiallinen, mutta haasteita on konkretisoinnissa.

Pirkanmaan liiton selvityksessä vuodelta 2014 todettiin, että julkisten hankintojen kehittäminen on aluekehittämisen keskiössä, tehdäänhän julkisia hankintoja Suomessa vuosittain noin 35 miljardilla eurolla. Kunnat tarjoavat vuosittain jopa 440 miljoonaa ruoka-annosta.

Valtioneuvosto on kesäkuussa 2016 tehnyt periaatepäätöksen julkisista elintarvike- ja ruokahankinnoista. Se on myönteinen kannanotto vastuullisten tuotantotapojen käyttöön, hankinnassa voidaan pyrkiä jopa alentamaan hiilijalanjälkeä.

Lähiruuan tärkeydestä ollaan yli puoluerajojen samaa mieltä, ja siksi hämmentää, miksei muutosta ole saatu aikaiseksi?

Löysin arkistostani vuodelta 2010 Ylöjärven kaupunginvaltuuston päätöksen liittymisestä omistajaksi Tampereen kehyskuntien hankintapalveluita tuottavaan osakeyhtiöön. KuHan tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen, vaan tarjota kustannustehokkaita ja kilpailukykyisiä palveluita. KuHan tulee strategiassaan ja linjauksissaan huomioida omistaja-asiakkaansa tarpeet.

Arjen kannalta monia esteitä on noussut lähiruuan käyttöön. Päiväkodeissamme ei saisi tarjota lähituottajan marjoja tai paikallisen leipomon tuotteita ohi KuHan. Sikäli kiinnostavaa, että maakunnan ravitsemuksellisen suunnitelman mukaan, päivähoidossa ruokailu on osa kasvatusta ja opetusta, ja ruoan tulisi olla myös monipuolista.

Onko julkinen hankintaorganisaatio suuruuden ekonomiassaan kävellyt ohi paikallisen elinvoiman ja arjen tarpeiden? Todennäköisesti suuruus ei ole kaikissa hankinnoissa ihanne, sillä pienemmillä volyymeilla saataisiin mukaan laajempi joukko tarjoajia ja alueen pieniäkin yrityksiä.

Hankintakriteereiden muuttaminen on avainasemassa myös KuHassa. Toivon, että siihen suutaan liikutaan kolmea tietä: 1) pilkkomalla hankintoja edelleen, 2) kehittämällä laatukriteereitä kuten: tuoreus, tasalaatuisuus, jäljitettävyys, luomu, ja 3) kehittämällä muita vaatimuksia liittyen raaka-aineiden alkuperämerkintöihin ja ympäristövaikutuksiin. Tulisi suosia ympäristön kannalta hyviä viljely- ja tuotantotapoja.

Muutoksen kierto on surullisen hidas, koska KuHa on keväällä 2016 tehnyt ruokahankintansa kevääseen 2019 saakka, edelleen vanhaan tapaan, ilman huomiota paikallisuudesta. Haasteena on hintapaine, sillä usein kunnat ennemmin maksavat tuotteista vähemmän, kuin sijoittavat laatuun ja sitä kautta aluetalouteen.

Halusimme ruuan hankintaan vähintään merkinnän kotimaisesti tuotetuista kriteereistä. Asiasta jouduttiin äänestämään ja paikallista ruokaa puolustivat minun (Vihr) lisäksi Keskustan Minna Sarvijärvi ja Esko Arola, sekä Kokoomuksen Antti Teivaala ja Minna Mustakallio-Sorvari; taasen vastaan äänestivät SDP:n Pasi Kallio ja Riitta Virtanen, Vasemmistoliiton Rauno Kesseli ja Perussuomalaisten Mauri Heiska ja Tomi Saaristo. Eihän lähiruokaa saada Ylöjärvelle aikaiseksi ilman, että muutamme KuHan kriteereitä.

Nykyisten KuHan hankintojen perustana oli ravitsemus, painopisteenä rasvojen, suolan ja kuidun saanti valtion ravitsemissuosituksen mukaisesti. Tuotteen alkuperä tai tuotantoalue ei toiminut hankintakriteerinä. Kotimaisuusaste on tällä kaudella 75%, ja kärkituotteina maito, lihat, maitotaloustuotteet ja leipä, sekä tuoreet kasvikset ja vihannekset satokauden aikana.

Päätöksenteko ontuu, jollemme oikeasti onnistu päätöksenteossa tukemaan kilpailutuksen oikeudenmukaisia kriteerejä. Eri puolilla Suomea, esimerkiksi Sodankylässä, on myös onnistuttu laskemaan kustannuksia, kun päätetään hakea ratkaisuja. Vai muuttuuko lähiruoka todeksi vain lisäämällä taloudellista panostusta?

Linkki Ylöjärven kaupunginhallituksen päätöspykälään 3.4.: http://www2.ylojarvi.fi/Dynasty/kokous/20173119-15.HTM

Aikaisemmat 2017 kuntavaaliblogini löydät täältä: http://minnasorsa.ylojarvenuutiset.fi/

Web-sivultani lisätietoja: www.minnasorsa.fi

Ehdokasnumero 75 Ylöjärvellä. Käy äänestämässä 9.4.!

 

Kommentointi on suljettu.